Turistina Bogotássa

Viikko on nyt vierähtänyt Kolumbian pääkaupungissa; vaikka ollaankin leppoisalla matkustustahdilla liikkeellä, niin täällä ollaan suhailtu melko tehokkaasti paikasta toiseen ihailemassa asioita. Keskiviikkona koitettiin uudelleen kultamuseota, tällä kertaa onnistuneesti. Alkuun ajattelin Museo del Oron olevan pramea ja visuaalisesti räiskyvä, mutta pohjimmiltaan hieman tylsä ja itseään toistava... Väärässä olin. Seinillä kerrottiin juurta jaksaen kullan historiasta, alkuun kullan työstämistavoista ja niiden kehittymisestä ja tämän jälkeen jokaisesta menneestä aikakaudesta, kultaesineiden symboliikasta ja paikallisesta kulttuurihistoriasta. Meillä taisi vierähtää pari-kolme tuntia kultaesineitä tarkastellessa ja ihaillessa, ja enemmänkin olisi saanut aikaa kulutettua.

Kullan lisäksi oli myös savi- ja keramiikka-asioita.

Nää kapeet tyypit oli mun suosikkeja.

Siitäpä vermeet ensi viikonlopulle!

Torstaina jatkettiin kultatunnelmissa ja tehtiin retki paikallisoppaamme Ramin kanssa Guatavitan laguunille. Kyseessä on pyöreä, kraaterinomainen järvi, jota espanjalaiset ovat aikoinaan yrittäneet tyhjentää kulta-aarteiden löytämisen toivossa. Samaisesta paikasta on saanut myös alkunsa legenda El Doradosta (joka ainakin itselleni on parhaiten tuttu Aku Ankasta, hyvä Don Rosa!).

Vesi oli vihreää.

Vasemmalla näkyy V:n muotoinen aukko, josta espanjalaiset yrittivät tyhjentää järveä - itse asiassa onnistuivatkin laskemaan vedenpintaa muutamilla metreillä.

Voin kuvitella kuinka ihmeissään espanjalaisvalloittajat ovat olleet, kun tonnäköisiä tyyppejä on kävellyt vastaan.

Perjantaina urakoitiin jälleen yks museo, kun mentiin ihastelemaan Fernando Botéron maalauksia. Joukossa oli myös muutama Picasso, Dalí ja Miro. Botérolla on kyllä hyvä meiniki töissään, ei voi kun hymyillä (mutta taiteilija itse on ainakin kuvissa kovin juro, googlettakaa vaikka).

Las gordas de Botéro

Löysin joukosta myös kuvan itsestäni, vain hiusten väri on eri.

Huhhuh, joko hengästyttää? Meitä ainakin hengästytti, kun lauantaina kiivettiin Monserrate-vuorelle n. 3100m korkeuteen. Bogotáhan tosin sijaitsee 2600 metrissä, eli korkeuseroa ei tullut niin huimasti, mutta ohuen ilman vaikutuksen huomaa. Näkymät oli mainiot, ja kävely kävi kuntoilusta - hyvää treeniä Machu Picchua varten.

Todiste siitä, että oltiin korkealla ja että kaupunki on iso.

Lauantai-ilta vietettiin Ramin ja Adrianan kanssa, kuvat kertonevat enemmän kuin selitys. Opeteltiin tanssimaan, merengue on jopa melko helppoa! Notkauttelee vaan polvia vuorotellen, hiukan keikuttaa takapuolta ja pyörii hitaasti ympäri.

Jooh. Sunnuntaiaamuna sännättiin jo ennen kahdeksaa kirpparille, joka oli ihan oikea kirppari! Upeuksia olisi voinut ostaa vaikka kuinka, mutta piti hillitä itsensä, kun rinkka on nyt jo melkoisen täynnä. Päivä jatkettiin kuumilla lähteillä Choachissa paikallisten isäntiemme kanssa, lilluttiin vaan lämpimässä vedessä ja nautittiin elämästä. Päästiin saunaankin!

Maanantaina vielä urakoitiin suolakatedraali, joka sijaitsee reilun tunnin päässä keskustasta ja jota markkinoidaan "Kolumbian parhaimpana ihmeenä". Sinänsä ihan hieno paikka, mutta suhteellisen kallis ja meidän näkökulmasta ehkä hieman rahojen tuhlausta. Mutta opittiinpa uutta suolakaivoksista. Otettiin vielä peruslipun lisäksi "kaivosmieskierros", kun hintaa tuli ekstraa vain reilu euro. Turistiudessaan kierros oli jopa huvittava, kun kuljettiin pimeässä kypärät päässä ja lopuksi koettiin "oikea" kaivoskuilun romahtaminen, eli kaiuttimista kuului räminää ja seinässä oleva savukone alkoi tupruta. Mutta oli se hauskaa.

Suolakatedraalin pointti siis on siinä, että seinät ovat suolaa. Katedraali sijaitsee kaivoksessa, joka on edelleen toiminnassa öisin.

Valopää leikkii kaivosmiestä.

Paljon tuli touhuttua viikossa, tällaista tahtia ei kyllä jaksaisi koko reissua... Mutta mielenkiintoista on ehdottomasti ollut. Tänään jatketaan matkaa länteen Salenton kylään rauhaan ja hiljaisuuteen.