Eilen jätettiin Guadeloupen länsirannikko ja vaihdettiin paikkaa etelämmäksi Les Saintes-nimisille pienemmille "paratiisisaarille", joilla on vain puolisentoista tuhatta asukasta - ja vähintään saman verran vuohia ja kanoja. Les Saintesiin kuuluu yhteensä viisi saarta, joista kaksi isompaa. Ollaan majoituttu niistä matalammalle ja asutetummalle (Terre-de-Haut). Haahuiltiin tänään ympäri saarta ja nähtiin paljon em. kotieläimiä, pieniä liskoja ja iguaanejakin! Pusikossa asustavien vipeltäjien jäljiltä joka paikassa on paljon kaikenkokoisia ja -näköisiä jätöspipanoita, ja ihastuksekseni ollessani tänään ulkoiluttamassa kengistä vapautuneita varpaitani paratiisihiekkarannalla palmujen seassa astuin ns. miinaan. Taisi olla kanankakkaa.
Guadeloupella on kyllä kerrassaan kaunista. Alkuviikosta kiivettiin tulivuorelle, La Soufriére, 1467 metrin korkeuteen, käytiin katsomassa vesiputouksia (Chutes du Carbet) ja melottiin mangrovemetsikössä. Lisäksi tosiaan sukellettiin hylkyyn ja nähtiin parimetrinen mureena, joka siellä asustelee. Luontoa riittää ihasteltavaksi, pieniä liskoja ja sammakoita pyörii jaloissa tuon tuosta, ja aurinko on paahtanut jotakuinkin joka päivä. Merivesi on ihanaisen lämmintä, ja iltaisinkin tarkenee lyhythihaisessa paidassa, vaikka on pilkkopimeää. Päivisin voi vaan olla ja taivastella elämän ihmeellisyyttä.
 |
| Tässä sitä ihmetellään. |
Mutta jotain silti tuntuu puuttuvan: ihmiset. Hiuksenhieno koti-ikävä on päässyt iskemään, kun on kuullut juttuja kaikista Suomen meiningeistä ja harmitellut, ettei ole itse voinut olla mukana... Osittain ikävään liittynee myös se, ettei olla juurikaan päästy muodostamaan uusia kontakteja tällä reissulla, ja itse alan kaivata jotain muutakin maisemien ihastelun ohelle. Varsinaisesti tutustumistilaisuuksia ei ole edes ollut; Euroopassa oltiin koko ajan jatkamassa seuraavaan kohteeseen, ja rahtilaiva oli ihan omanlaisensa maailma, jossa miehistö on kuitenkin joka päivä töissä. Guadeloupella aikaa tutustumiseen olisi kyllä ollut, mutta reissaajakulttuuri täältä puuttuu lähes kokonaan, ja (varakkaammat ranskalais-)turistit majoittuvat lähinnä omissa oloissaan. Paikallisista suuri osa on melko varautuneen ja nihkeän oloisia, ja se pienempikään osa ei puhu juuri sanaakaan englantia.
No, ensi viikolla muutetaan taas ja mennään enemmän turistialueille itään, ja majoitutaan lisäksi saaren ainoaksi "backpacker hostel"iksi itseään tituleeraavaan surffimestaan. Siihen asti voi fiilata löhöilyä ja tsillausta täysillä - kyllä niissä palmurannoissa vielä riittää ihasteltavaa. Makupaloiksi vähän kuvia:
 |
| La plage de Malendure |
 |
| Kiivettiin tulivuorelle näin. |
 |
| Ja se tulivuori toimii! On purkautunut viimeksi vuonna 1976, rikkikaasuja päästiin haistelemaan. Kraateri ei näyttänyt samalta kun sarjakuvissa. |
 |
| Minä pieni, puu iso. |
 |
| Melomistouhuja. |
 |
Ja loppuun välttämätön kateudenaiheuttaja auringonlaskukuva rannalta. Näissä tunnelmissa lähdettiin sukeltamaan pimeään. |
VAU!
VastaaPoistaTarkoitan maisemia.
Onnellista jatko samaan malliin