Aavan meren tuolla puolen, tuulen alla

Kolibri suhahti juuri korvani ohi, palmut leyhyvät kevyesti tuulessa, hikoiluttaa - ollaan Karibialla! Rahtilaivamatkustus oli kerrassaan hyvä kokemus; jos on paljon aikaa matkustaa, voin ehdottomasti suositella. Laivalla oli juurikin niin paljon luppoaikaa kuin kuvittelin, päivät kuluivat pääosin löhötessä ja syödessä, mutta olihan siellä muutakin! Kerrottavaa riittäisi, ja päätinkin kirjoittaa erikseen lokikirjan Atlantin ylityksestä - kiinnostuneimmat voivat tuolta sivusta klikkaamalla lueskella tarkemmin tapahtumista ja fiiliksistä.

Tältä näytti kun lähdimme...

... ja tältä kun olimme perillä!

Eilen siis saavuimme aamuvarhain Point-à-Pitreen, Guadeloupen suurimpaan kaupunkiin. Emme olleet kuulleet Point-à-Pitrestä juuri mitään hyvää, joten olimme päättäneet lähteä sieltä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Laivan saapumispäivä ei lähtiessä ollut aivan varma, joten emme voineet etukäteen varata majapaikkaa. Lunkeina tyyppeinä kävimme hiukan kyselemässä turisti-infossa ja istahdimme Point-à-Pitren keskustan kahvilaan miettimään, mihin suuntaan lähtisimmekään...

Vaikka Guadeloupe onkin melko pieni saari, on vaihtoehtoja ja suuntia silti aika monta. Parin tunnin semi-nälkäisen ja jo hieman epätoivoiseksi käyneen pähkäilyn sekä hostelleihin soittelun jälkeen saimme kuin saimmekin varattua mökin kolmelle saaren länsilaidalta alueen parhaiksi luvattujen sukellusmestojen tienoilta. Omistaja suositteli vuokraamaan auton, koska busseihin ja varsinkaan aikatauluihin ei kuulemma täysin voisi luottaa. Mutta kunnon reissaaja suosii toki paikallisliikennettä, ja niinpä marssimme helteessä rinkkoinemme lähimmälle linja-autoasemalle.

Bussi kulki mutkaisia teitä vehreiden maisemien läpi vuortennyppylöiden rinteillä melko hurjaa vauhtia, mutta matka oli edullinen ja loppujen lopuksi pääsimme todella kätevästi yhdellä bussinvaihdolla lähelle majapaikaamme. Olimme kartasta katsoneet reitin, suoraa tietä pääsee perille ja määränpäähän on päätieltä kilometri. Mitä kartassa ja paikallelöytämisohjeissa ei kerrottu, oli että mökkimme "Les Chalets Sous-le-Vent" sijaitsee 180m korkeudessa ja nousu sinne on pelkkää jyrkkää ylämäkeä...

No, 15 kilon rinkka selässä tropiikin kuumuudessa mäen nouseminen jalan kävi kyllä treenistä, mutta hikoilemisen jälkeen meitä odotti uima-allas vehreän puutarhan keskellä, kelpaa! Majapaikkamme omistaja on todella mukava, ja lupautui heittämään meidät kyllä alas kauppaan jos vain aikataulut osuvat yhteen. Myös liftaaminen on täällä turvallista, ja paikalliset auttavat mielellään - tulee varmasti kokeiltua.

Täällä ollaan!

Nyt löhöillään meidän mökin terassilla, tänään pitäisi käydä kyselemässä sukelluskursseista. Ajateltiin Oskarin kanssa suorittaa AOWD, ja Jani meinaa käydä peruskurssin. Joku päivä pitänee vuokrata auto, jotta pääsee käymään tulivuorella ja vesiputouksilla. Lisäksi tarjolla olisi mm. snorklausta, surffaustakin olisi kiva kokeilla, pohjoisessa pääsisi melomaan mangrovepuiden sekaan... Aika huikeeta.


Kirjoitelkaa mullekin kuulumisianne!

Paris, je t'aime!

Oi oi, Euroopan-reitti on jo lopuillaan. Amsterdamista selvittiin, se on kyllä magee, ja myös melkoinen syntien kaupunki: Damin kaupungin tunnuskin on XXX, jota näkee kaikkialla virallisissakin paikoissa, mm. poliisien (tai vartijoiden?) hihoissa! Red light districtillä käytiin melko aikaisin ja meno oli suht iisiä vielä, mutta jo parin "ikkunamyyntiartikkelin" näkeminen ahdisti... Tuli mieleen tää video, lukuisat ihmiskaupasta kertovat dokkarit sekä Puhdistus-elokuva, joka käytiin vastikään katsomassa ennen lähtöä. Hämmentävän avointa touhua, ja aika ristiriitaista, että joku kaupunki markkinoi itseään moisella...

Muutoin Hollanti oli pelkkää positiivista: Van Gogh-museossa oli päheitä tauluja (tiesittekö, että Gogh päätti vasta 27-vuotiaana opetella maalaamaan ja ruveta taiteilijaksi? Mullakin on vielä toivoa...?! :>), Vondelpark päräyttävä ja Damin kaduilla ihana vain lorvailla ja fiilata meininkiä. Paljon ois ollut myös himottavia kirppareita ja designtouhuja, mut oli pakko jättää suosiolla kaikki väliin, kun rinkkaan ei kuitenkaan mahdu ostoksia... Damin lisäksi vierailtiin Haagissa tuttujen luona, saatiin superhyvää safkaa ja tutustuttiin kanaan! Maailman paras ja hölmöin pieni kana, haluun kanssa oman sellaisen. Munii joka päivä aikuiseksi kasvettuaan 1-2 munaa, ja halutessaan sen kanankin voi varmaan jossain vaiheessa syödä...? Kaiken kaikkiaan Hollanti teki vaikutuksen, joskus vielä uudestaan (tyhjän rinkan kanssa)...

Köln oli aika nopea pysähdys, Radioheadin keikka hyvä (mutta oma tunnelma väsähtänyt) ja nähtiin Kölnin tuomiokirkko (mikä biisi?). Seuraavana oli vuorossa ah, ihana Pariisi, jossa oisin voinut loputtomasti vaellella ihastelemassa tunnelmaa ja taloja ja ihmisiä. Hostellin ikkunasta näkyi Sacre Coeur, ja punaviini oli halpaa. Suoritettiin Pariisissa myös kansalaisvelvollisuutemme ja käytiin äänestämässä.

Ihana Pariisi jätti meille hyvästit Montparnassen asemalla: keskellä asemahallia oli piano, jota kaikki saivat soittaa, ja myös soittivat! Matka jatkui junalla Le Mansin ja Nantesin kautta Montoir-de-Bretagneen, jonne saavuttiin eilen illalla; juna-asema koostui pienestä (huolto?-)rakennuksesta ja kahdesta raiteesta, ja asemalaiturit olivat hiekkaa. Tupsahdimme junasta keskelle-ei-mitään, eikä meillä ollut kunnollista karttaa... Päästiin mukavasti seikkailun makuun, kun käveltiin sateessa Janin kännykän suurpiirteisen kartan avulla rinkat selässä maantien piennarta, ja tuurilla löydettiin suuremmin eksymättä hotellille (joka tosin muistuttaa enemmän motellia). Montoirin vieressä on kaupunki St. Nazaire, jossa on myös yliopisto, eli ei me nyt ihan sivistymättömässä mestassa olla. Tosin kukaan täällä ei tunnu puhuvan englantia, mutta yllättävästi ne Mme Salon opit jostain kumpuaa, ja toistaiseksi ollaan pärjätty auttavasti ranskallakin.

Soitin tänään satamaan, ja välttävää englantia puhuva iloinen satamamies tiesi odottaa meitä. Huomenna meidän rahtilaiva saapuu klo 22, ja mennään sinne silloin jo, jotta ollaan varmasti kyydissä kun laiva jatkaa matkaansa ilmeisesti heti kun lasti on lastattu. Sen jälkeen alkaakin täydellinen informaatiopimentö yhdeksäksi päiväksi, mut koitan sillä aikaa saada kootuksi kuvasatoa meidän Euroopan-hetkistä... Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät. À bientôt!

Amsterdam-di-dam-dam

Matkalla ollaan! Muutto saatiin juuri ja juuri ajallaan kasaan (ja jalkikateen saatiin valitukset sahkopostitse oikein kuvien kanssa, kun ikkunalaudalle oli jaanyt kuollut karpanen, lavuaari likaiseksi ja sisaovet polyisiksi...). Kaytiin viela viimeisina iltoina paljon saunassa ja mukaan otettiin salmiakkia - ah, miten kliseista. Ja niin saatiin matka kayntiin: laivalla lahdettiin tiistaiaamuna Turusta Tukholmaan ja saatiin matkaseuraksi Saara & Omar (huippua!). Yhdessa kaytiin aiheuttamassa pahennusta buffetissa ja juotiin seitinohuet iltapaivakannit, kunnes Tukholmassa oli aika astua ulos laivasta sateeseen jattaen puoleksi vuodeksi viimeisetkin tutut ymparistot...

Tukholmasta lahti juna Koopenhaminaan, yon yli nukuttiin jotenkuten makuuvaunussa ja saavuttiin Kopikseen klo 07 aamulla. Oltiin varattu sangyt ihan huippuhostellista, Woodah Hostel; sympaattinen kirpparisisustus ja aamujoogaa! Leppoisa meininki, voin suositella kaikille. Aamupala oli vaatimaton mutta hyva ja hostelliin kuuluu kahvila, josta saa herkkuja, omnomnom...  Kokeilin joogaakin, oli yllattavan kivaa, mutta huhhuh kuin raskasta ensikertalaiselle. Ohjaajalla (= paikan omistaja) oli rento ote hommaan, eika tarvinnut stressata osaamattomuuttaan.

Hostellilla hengailun ohella kaytiin Christianiassa, josta oon positiivisen yllattynyt. Etukateen olin kuullut lahinna huonoa, etta siella olisi kuumottava ja nihkean epailyttava meininki. Nain lyhyen visiitin perusteella jai fiilis, etta kannabis leimaa sita paikkaa ehka liikaakin. Parasta siella ehdottomasti olivat hopsot asuinrakennukset etenkin alueen jarven ymparilla, pyorakorjaamo ja mahtavat romu- ja muut taideteokset ympariinsa. On Christianiassa kuitenkin sellaista kuolevan kaupungin fiilista; paikat on paastetty rahjaantymaan ja syntyi vaikutelma, etta monet on keskittyneet lahinna jointtien kaarimiseen yhteisollisyyden sijaan.

Kopiksessa kaytiin myos korkeassa kirkontornissa Christianian kulmilla seka halvassa ja hyvassa vegebuffetravintolassa (MADglad, jollaisia saisi Suomessakin olla!), lisaksi yritettiin menna ihastelemaan luontoa kasvitieteelliseen puutarhaan, muttei ehditty kuin ymparoivaan puistoon kun oltiin niin myohaan liikkeella.

Eilen sitten lahdettiin yojunalla kohti Amsterdamia; alunperin saatiin hajaistumapaikat ja ennuste huonosti nukutusta yosta, mutta kysyttiin viela konduktoorilta junassa ja han jarjesti meille makuupaikat! Nukuin turbohyvin, vaikka kolme meidan kanssa samassa hytissa ollutta tyttoa meteloikin puoleen yohon ja piti bileita. Nyt ollaan Amsterdamissa, ja ensisilmayksella oon ihastunut tahan kaupunkiin paljon! Taidetta ja yksityiskohtia joka paikassa (mm. iguaanipatsaita pienella muutaman metrin viheralueella keskella ei-mitaan), kanaaleja ja mahtavaa arkkitehtuuria. Tuli fiilis, etta voisin tulla Hollantiin viela tulevaisuudessa esim. kuukauden laakisvaihtoon, ja vahintaan uudestaan kaymaan... Tanaan ohjelmassa Van Gogh-museo ja ehka Red Light District, hiphei!

Jos kaupunki tulvisi...

Oi oi, hommat etenee! Kämppä on puolityhjä, mahdollisesti tänään saatais jo lähes tyhjäksi. Pahin on tosin vielä edessä, kun pitäisi pakata vaatteet ja samalla rinkka... Hullua valita vaatteita seitsemäksi kuukaudeksi kattaen lämpötilat pakkaslukemista tropiikin kuumuuteen - ja tilaa on vain 65 litraa.

Viime päivinä on ollut melkoista stressiä muuttamisen ja kaiken säädön suhteen, mutta nyt kun laatikoita on kannettu pois ja liput rahtilaivalle virallisesti saatu, alkaa matkallelähtö hiukan jo kutkutella mahanpohjassa. Turun tämänhetkinen sää oivasti vauhdittaa ajatusten karkaamista Karibian aurinkoon... Ostettiin myös liput Radioheadin keikalle Kölniin, kun sattumalta osutaan niille kulmille samaan aikaan.

Nyt vaatekaapin kimppuun.