Hare Krishna en español

Etelä-Amerikan valloitus aloitettu, mahtavaa. Kolumbia on totisesti erilainen kuin mikään tähänastisista maista. Ihmiset ja talot ovat värikkäitä, Bogotássa voi päivässä kokea koko vuoden säätilat (miinus lumi ja pakkanen) ja paikalliset vaikuttavat olevan meistä yhtä ihmeissään kuin me heistä. Maanantai-illalla saavuttiin mestoille, ja seuraavana päivänä aloitettiin tutkaileminen ja pyörittiin Bogotán keskustassa. Suunnitelmana oli mennä ruuan kautta kultamuseoon, mutta sattuman kautta päädyttiinkin laulamaan mantroja sanskriitiksi.

Löysimme kasvisravintolan, jossa tarjottiin erinomaisen hyvää ja ravitsevaa vegesafkaa. Katselimme ympärillemme ravintolassa, paikalla oli tarjolla myös erilaisia kasvisruokakursseja, joogaa ja ekomatkoja lähikylään. Henkilökunta oli ystävällistä, ja ravintola loistava löytö paikallisen ruuan ollessa melkoisen lihaisaa ("vegetariano? quieres comer ensalada?"). Jälkiruuan tienoilla jotakuinkin meidänikäinen tarjoilija kertoi, että he ovat aloittamassa kohta päivittäisen Krishna-seremoniansa, ja pyysi meitä osallistumaan. Ainutkertaisen kuuloinen tarjous, ja tokihan siihen tartuttiin. Kultamuseo nyt olisi auki huomennakin.

Ja niin tuli aika. Menimme yläkertaan, jossa seinillä oli auringon haalistamia kuvia Krishnan eri muodoista. Otimme kengät pois ja asetuimme lattiatyynyille. Paikalla oli kymmenisen tyyppiä meidän lisäksemme, kaikki olivat iloisia ja ystävällisiä. Yksi vanhemmista miehistä soitti kitaraa ja alkoi hiljaa laulaa hare krishna-mantraa, johon osa kohta yhtyi. Kaikille jaettiin sanskriitinkielisiä mantratekstejä, kohta laulettaisiin yhdessä. Meille painotettiin, ettei valkoiselle konttoripaperille kopioituja pyhiä kirjoituksia saa laskea maahan, koska se olisi huono merkki jumalilta. New age- viboja ei voinut välttää...

Pikku-Krishna

Yksi miehistä nousi seisomaan ja alkoi puhua jotain espanjaksi, muut hihkaisivat "Jai!" puheelle. Yhtäkkiä tilan päädyssä oleva punakeltainen verho vetäistiin auki, ja ympäriltä kaikki heittäytyivät mahalleen maahan tai vähintään koskivat päällään lattiaa mutisten kiihkeästi itsekseen. Verhojen takaa paljastui vihreälle liinalle helmikorujen ja muiden koriste-esineiden keskelle korkeimmalle asetettu kimaltelevaan vaaleanpunaiseen puettu koristeellinen, lempeästi hymyilevä Krishnan kuva. Alettiin laulaa. Muutama ihminen löi yhteen pieniä lautasennäköisiä kilistimiä, aiemmin mainitsemani vanhempi mies johti laulua ja säesti kitaralla. Myöhemmin perulaiseksi paljastunut kokeneennäköinen pitkähiuksinen herra soitti huilua perinnevillapaidassaan eikä hymyillyt kertaakaan. Muiden laulaessa yksi mies leyhytteli viuhkannäköistä asiaa ja suitsukkeita Krishnan edessä.

Ilmassa oli hurmoshenkeä. Hieman alle kymmenvuotias tyttö tanssi kauniisti jumalankuvan edessä, osa lauloi silmät kiinni heiluen kuin transsissa. Sessiota oli mielenkiintoista seurata, ihmiset olivat aidosti ja täysillä mukana. Laulaminen jatkui ja jatkui, ja sen aikana kaikkien kohdalla kierrätettiin ensin tuli, jonka yltä näytti kuuluvan ikään kuin "kaapaista" kädellä ja koskea ensin otsaa, toistaa kaapaisu ja koskea tämän jälkeen sydäntä. Tulen jälkeen kiersi ruusu, jota kaikki haistoivat vuorollaan ja jonka yksi miehistä lopulta antoi hämmentyneelle minulle. Tämän jälkeen laulussa oli pieni tauko, vaihdettiin kitaristia ja laulunjohtajaa ja luettiin jotain kielellä, jota en ymmärtänyt. "Jai!" toistui.

"In pictures, Krishna is usually seen standing with His eternal consort, Shrimati Radharani."

Verho vedettiin kiinni ja jatkettiin laulamista. Jokainen kävi vuorollaan uhraamassa kynttilän, niin myös me. Opastettuina kumarruimme ensin kynttiläpöydän eteen, jossa oli pienempi Krishnaa esittävä patsas, sen jälkeen "puhdistauduimme" eli heitimme ilmeisen pyhää vettä ensin oikealle kämmenelle, sitten vasemmalle, oikealla kädellä suuhun, uudestaan oikealle kämmenelle ja vielä päälaelle. Tämän jälkeen sytytimme jonkinlaiseen palavaan nesteeseen kastellun pumpulitikun, pyöritimme sitä krishna-patsaan pään, vartalon ja muiden osien ympärillä ja saimme esittää toiveen. Tikku jätettiin palamaan patsaan viereen.

Lopulta oli aika laulun tauota. Osa porukasta lähti, osa jäi kuuntelemaan vielä luentoa hindu-uskonnosta, mekin saimme käännöksen englanniksi. He kertoivat harjoittavansa bhakti-joogaa, joka on joogan lajeista heidän mukaansa "korkein" eikä liity mitenkään suomalaisten tuntemaan kuntosaleilla harrastettavaan lajiin. Bhakti-joogaan ja heidän uskontoonsa liittyy mm. kasvissyönti, absolutismi ja selibaatti; niillä pyritään Krishnan oppien mukaisesti tuntemaan hänet todella ja lopulta, jos oikein korkealle pääsee, hänen kaverikseen tai jopa vanhemmakseen. Tietoa tuli paljon, ja tiedettävää hidu-uskonnosta olisi vielä rutkasti enemmän. Meidät alunperin seremoniaan kutsunut poika esitteli itsensä Kalkiksi, nimi on lainattu Krishnan kahdenneltatoista olomuodolta. Kalki halusi kovin tietää, mitä pidimme ja ajattelimme siitä kaikesta, hän vaikutti hyvin innostuneelta asiastaan. Vastasimme totuudenmukaisesti pitäneemme näkemästämme ja sitä oli erittäin mielenkiintoista seurata, mutta hän olisi ilmeisesti odottanut vielä jotain voimakkaampaa herätystä.

Kalki

Lopuksi saimme syödäksemme vielä ravintolasta ylijäänyttä ruokaa, joka oli uhraus ja/tai lahja Krishnalle. Kiitimme kovasti kaikkia, ja ilo oli kuulemma myös heidän puolellaan. Sama rituaali toistuisi joka päivä, ja olisimme tervetulleita koska vaan uudestaan, vaikka jo huomenna? Lähdimme jo pimentyneessä illassa kohti hostellia pohtien näkemäämme ja kokemaamme. Kokemus oli ainutlaatuinen ja todella mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta ehkä seuraavalla kerralla menisimme samaan ravintolaan vain syömään. Bogotálla olisi muutakin tarjottavaa.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.