Viimeinen työvuoro ylihuomenna. Puolitoista viikkoa lähtöön. Absurdia.
Vielä pitäisi pakata yksi elämä pahvilaatikoihin; sitten olisi edessä yhden unelman toteuttaminen, mikä on ollut mielessä ainakin jossain muodossa jo ainakin viisi vuotta. Välivuoden ajattelin pitäväni jo heti lukion jälkeen, ja kun se ajatus vaihtuikin opiskeluun, on välivuosi ollut lukuvuosi lukuvuodelta aina "ensi vuonna sitten". No, nyt onkin jo viimeinen tilaisuus (mitä oletettavammin) koskaan pitää taukoa opiskeluista.
Puolisentoista vuotta sitten tehtiin orastava suunnitelma tästä ajankohdasta ja matkan suunnasta, ja joulun tienoilla vietettiin joitakin tunteja epämääräisesti selvittäen asioita Etelä-Amerikasta ja matkustuskeinoista sinne. Käytännössä matka alkoi kuitenkin organisoitua vasta heinäkuussa, kun otin yhteyttä rahtilaivamatkoja järjestävään yhtiöön. Ensimmäinen konkreettinen ja todellinen matkaan liittyvä asia oli varaus paikoista rahtilaivalla MV Bonavia lokakuun lopulla Valenciasta Martiniquelle.
Sittemmin matkasuunnitelmat ovat muuttuneet useampaan kertaan ja suuntaan, mutta jostain suunnitelmat aina lähdetään muuttamaan todeksi, siitä blogin (/ virtuaalisen matkapäiväkirjan / egosentrisen avautumiskanavan) nimi. Tällä hetkellä pisimmät liikkumiset (maanosasta toiseen) on jo lyöty lukkoon ja maksettu, lisäksi alustava suunnitelma ja karkea aikataulu tehty koko reissulle. Vaikka suunnitteluun ja säätämiseen on kulunut loputtomasti aikaa, ei tieto lähtevästä laivasta ole selvästikään tavoittanut mun tajuntaa vielä kun teorian tasolla. Tuntuu epätodelliselta, että kahden viikon päästä olen uskoakseni Amsterdamissa, ja etten tule näkemään tuttuja kasvoja yli puoleen vuoteen. Aloin juuri neuloa kaulahuiviakin, vaikken lähiaikoina todellakaan tule tarvitsemaan sitä, enkä välttämättä ehdi edes neuloa sitä valmiiksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
http://www.youtube.com/watch?v=PIGwlRfs08I
