Viikon verran chillailua takana; päivät valuvat riippumatossa lukien ja iltaisin täytyy hieman aktivoitua ja laittaa ruokaa ja mahdollisesti käydä jossain välissä kaupassa - ei liian raskasta... Lököilyn ohella ollaan käyty viime päivinä sukeltelemassa Jacques Cousteau Marine Parkissa. Viime kerrasta alkoi olla parisen vuotta, ja alkuun oli laitteiden ja muiden kanssa vähän kankeaa, mutta eilen kolmannella sukelluksella alkoi homma rullata ja päästiin täysillä mukaan pinnanalaisen maailman rytmiin.
Torstaina aloitettiin tosiaan urakointi ja oltiin ensin päivällä suunnistussukelluksella; ihmeteltiin koralleja ja kaloja 20 metrissä ja totuteltiin vedenalaiseen olemiseen. Illalla päästiin toiselle sukellukselle pimeään, se oli maagista! Taskulampun valossa nähtiin kilpikonna, nukkuvia kaloja, rapuja ja hummereita (ne on ISOJA!) öisillä retkillään, ja pohjasta 12m syvyydestä löytyi Jacques Cousteaun patsas, jonka päätä taputtamalla saa kuulemma sukellusonnea - check. Pinnalla vastassa oli tähtitaivas, kevyt sukelluksenjälkeinen kylmyys ja pimeydestä huolimatta ilmassa leyhyi lämmin tuuli.
Perjantaina meillä oli Oskarin kanssa välipäivä merestä, ja eilen päästiin ns. deep divelle 30 metriin. Syvemmällä on luonnollisesti tummempaa, ja värit muuttuvat punaviherpainotteisiksi. Kalabongauksista siistein oli leijonakala, ja fiilis oli kaiken kaikkiaan huippu. Ehkä paras sukellus, jonka oon koskaan tehnyt.
Tänään mennään taas, ja huomenna ois spesialiteettina hylky viimeisenä tän erän sukelluksista ja AOWD-kurssista. Ensi viikolla lähdetään vedenalaisen maailman jälkeen valloittamaan tulivuorta ja vesiputouksia, niistä lisää myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti