Perun ajat ovat nyt ohitse ja tällä hetkellä majaillaan La Pazissa, hektisessä ja kummallisessa Bolivian hallinnollisessa pääkaupungissa (oikeusistuin sijaitsee Sucressa, joka on Bolivian virallinen pääkaupunki). Jani jäi matkasta Peruun, eli matkajoukkomme on supistunut kahteen. Mutta jotta tämä blogi palvelisi orjallisesti matkasuunnitelmaamme, täytyy yhteenvedota vielä lähes kuukausi matkaamista ennen tähän pisteeseen päätymistä...
Eli. Huarazista jatkoimme suomalaisittain-huvittavan-kuuloisten kaupunkien sarjaa Limaan. Teimme siellä vain työpäivän mittaisen pysähdyksen, mutta olimme sitäkin tehokkaampia verrattuna keskimääräiseen aktiviteettitasoomme. Pitkään reissatessa laiskistuu, ja useimmiten päiväsuunnitelmat ovat löyhiä, sikälimikäli niitä on ollenkaan. Limassa kuitenkin ahdoimme kahdeksaan tuntiin kaksi kaupunginosaa, verkkaisen aamupäiväkävelyn rantabulevardilla, yhden museon, lähes tunnin mittaisen paikallisbussimatkan kaupungin sisällä ja lisäksi ehdimme hengailla Starbucksissa läskikahvien kera, ravinnoida ja metsästää bussiliput (pääkaupungissakaan ei tunneta käsitettä "bussiasema").
 |
| Limaa. |
Lima yllätti siisteydellään ja eurooppalaisuudellaan (historialla on ollut osuutta asiaan), ja olisi kaupungissa voinut viettää aikaa muutaman päivän enemmänkin. No, kaikkea ei voi saada, ja illalla matka jatkui jo yöbussilla (16h) kohti Arequipaa.
Arequipassa päätimme kokeilla millainen on "party hostel", smurffibileiden jälkeen totesimme, ettei ole meidän juttu. Seuraavana päivänä vaihdoimme hostellia ja vierailimme Santa Catalinan luostarissa. Luostari on kuin pieni muurein ympäröity kylä aivan kaupungin keskustassa. Siellä asuu edelleenkin kolmisenkymmentä nunnaa, mutta pääasiallisen populaation muodostavat turistit. Yleisesti emme ole vierailleet juuri uskonnollisissa komplekseissa, mutta luostarin alue oli kaunis ja tunnelmallinen - kannatti.
 |
| Luostarissa oli hiljaista... |
 |
| ... ja värikästä. |
Yksi Arequipan lähistön suosituista turistikohteista on Colca-kanjoni, maailman syvin moinen. Ajallisista syistä päädyimme tekemään sinne vain päiväretken = paljon minibussissa istumista ja taktiset pysähdykset näköalapaikoilla... Itse kanjoni oli kaiken huipuksi pilvien peitossa, mutta näimme sentään pari kondorikotkaa. Ja tutustuimme kahteen hauskaan brasilialaistyttöön, mikä oli ehkä retken paras anti.
 |
| Maailman syvin kanjoni, kuten kuvasta näkyy. |
Illalla yöbussilla matka jatkui kohti inkojen maailman napaa Cuzcoa, joka ansaitsee ihan oman kirjoituksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti