Minut on pyydetty mukaan kahteen valokuvaan, ja ainakin muutamaan otteeseen on tullut olo, että minut on tallennettu vaivihkaa jonkun kameran muistikortille tahtomattani. Yhtenä päivänä keski-ikäinen perulaismies pysäytti minut kadulla ja kysyi ovatko hiukseni oikeasti tällaiset, ja saatuaan myöntävän vastauksen alkoi osoitella päätäni ja toistella kiihkeästi ystävilleen "Natural! Natural!". Kampaajalla käydessäni tuolini ympärille kerääntyi ihmettelemään kolme paikallista hiustenleikkaajan lisäksi samalla kun joukko muuta henkilökuntaa istui taaempana sohvalla tuijotellen ja osoitellen suuntaani keskustellen samalla jotain ketsuaksi.
Mutta ei se väri vaan myös laatu. Etelä-amerikkalaisnaisilla on pitkät ja paksut hiukset, minulla lyhet ja ohuet. Tällä viikolla yksi paikallispoika ryntäsi ravintolassa luokseni ja alkoi kosketella hiuksiani kysyen samalla millä olen ne värjännyt. Kun kerroin niiden olevan ihan omat käski poika minun vastata kuin aikuinen ja olemaan huijaamatta. Sitten hän nauroi ja sanoi, ettei nämä (minun hiukseni) ole oikeat hiukset, otti pipon päästään ja osoitti omia hiuksiaan, jotka selvästi olivat hänen mielestään oikeat ja paremmat.
Ja se pituus. Eilen astuessani ovesta naisten vessaan alkoi eräs mummo kiihkeästi sepittää minulle espanjaksi, että vessat ovat tuolla vasemmalla, kunnes (ilmeisesti) hänen tyttärensä sanoi mummolle, että kyllä minä taidan olla nainen kuitenkin eikä minua tarvitse siis opastaa miesten vessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti