On töitä ja on vapaaehtoistöitä

Ennen matkaa saatiiin päähämme, että Galápagossaarilla voisi olla mukava tehdä vapaaehtoistöitä. Siten saisi varmasti paremman otteen saarten ainutlaatuisesta luonnosta ja historiasta, oppisi ehkä espanjaa paremmin ja tutustuisi muihin vapaaehtoisiin. Mielessä ja toiveissa oli projekti luontoon ja elämiin liittyen, kun medisiinan parissa pääsee touhuamaan vielä vuosikymmeniä.

Kilroyllä oli aiemmin ollut tarjolla luontoon liittyvä vapaaehtoisprojekti täällä, mutta jostain syystä sitä ei ollut enää saatavilla - siispä netin syövereistä tutkimaan vaihtoehtoja. Projekteja löytyi jopa parin tuhannen dollarin hintaisia, mutta päädyttiin melko edulliseen, vain majoituskulut kattavaan projektiin. Ecuador Eco Volunteer vaikutti sivujensa perusteella asialliselta.

Jo ilmoittautumisvaiheessa mailit paikasta olivat epämääräisiä, mutta ajattelimme sen liittyvän yhteyshenkilön kiireisiin tai muuhun vastaavaan. Ilmoittautumislomakkeet lähetettiin meille pariin kertaan, lasku tuli ensin kahdesta viikosta yhdelle, eikä viesteissä juuri kerrottu mitään projektista tai muista käytännön asioista. Kun ilmoitimme viime hetkellä sähköpostitse katsoneemme lentomme väärin ja tulisimme päivää myöhemmin, ei ketään tuntunut se juuri haittaavan tai edes kiinnostavan. Saimme majapaikkamme osoitteen, ja päätimme itse hankkiutua kentältä paikalle. Hyvä niin, koska myöhemmin muutaman muun projektiin tulleen vapaaehtoisen kanssa juteltuamme kuulimme, että heidät oli luvattu hakea kentältä, mutta ketään ei ollut saapuessa vastassa, eikä heillä ollut aavistustakaan, minne heidän pitäisi tulla...

No, tapasimme vapaaehtoisista vastaavan Josén Puerto Ayorassa, ja meidät majoitetttiin ihan asialliseen asuntoon (= huone, jossa sänky, suihku ja vessa). Keittiötä ja nettiä saamme käyttää hostellilla, jonka yhteydessä José on töissä. Saapumispäivänä ei olisi töitä, mutta tiistaina klo 14.30 menisimme Tortuga Bayn rannalle. Alkuun ohjelmassa olisi vain rannan siivoamista, kun "nyt on aika kiireistä". Ok, kuulostaa ihan järkevältä ja hyödylliseltä.

Rankka työpäivä, Tortuga Bay.

Todellisuudessa seuraavana päivänä meidät vietiin rannalle, käteen annettiin kangaskassi ja ohjeena oli "kerätkää roskia". Mukaamme tuli kauluspaitaan pukeutunut Fernando, joka ei juuri pukahtanut sanaakaan, kulki vain perässämme kantaen snorklausvarusteitamme ja näyttäen koko ajan hieman vaivaantuneelta. No, koska olimme halunneet tehdä töitä ja roskien kerääminen oli ainoa ohjeistus joka saatiin, keräsimme kaikki kymmenisen roskaa, jotka rannalla lojuivat. Ei hanskoja, ei työvaatteita, ei edes suoraan roskineen poisheitettävää muovipussia. Ironista oli myös se, että luonnonpuiston alueella roskia oli vain kourallinen, mutta heti alueen ulkopuolella kadunvarsilta olisi siivonnut 100 metrin matkalta jätesäkin täyteen karkkipapereita, pulloja ja tupakantumppeja. Alkuinnostuksessamme keräsimme hetken niitäkin (kunnes totesimme roskia olevan loputtomasti), ja Fernando pysähteli kiltisti perässämme.

Seuraavana päivänä ohjelma toistui, tosin edes Fernando ei tullut enää mukaamme. Kahdestaan kangaskassin kanssa rannalla vaeltelu tuntui hieman turhauttavalta, mutta kerättiin kuuliaisesti edellispäivän jälkeen ilmestyneet jätökset. Kolmantena päivänä saimme mukaamme kolmannen vapaaehtoisen, japanilaisen Yon. Menimme jälleen samalle rannalle, ja saimme tehtäväksemme vihkiä hänet vaativan työmme salaisuuksiin. Roskaa tuli puoli pussia. Hostellilla José valitteli kiireitään, mutta lupasi ensi viikolla tilanteen parantuvan.

Neljäntenä päivänä kohteenamme oli uusi paikka, mutta roskien kerääminen edelleen ainoa homma. Tällä kertaa mukaan tuli Raya ystävänvä Alejandron kanssa, menimme Las Grietasin vuonomuodostelmalle uimaan ja matkalla poimimme kolmestaan Yon kanssa sarkastisen huvittuneella innolla jokaisen pienenkin roskan pohdiskellen samalla, kuka tässä huijaa ja ketä. Tietävätkö Ecuador Eco Volunteerin pääjehut, miten homma täällä päässä toimii? Vai yritetäänkö tässä nyhtää turisteilta rahaa vapaaehtoistyö-nimikkeellä? Toivottavasti ainakaan valtio ei sponsoroi tätä hanketta...

Las Grietas.

Uusi työviikko ja hieman toivoa jäljellä. Jouluaatto oli vapaa, mutta joulupäivänä menisimme kuulemma sisämaahan kilpikonnaranchille töihin. Saamassamme vapaaehtoistyöohjelmalappusessa oli maininta kilpikonnien seuraamisesta, vieraskasvillisuuden kitkemisestä ja paikallisten lajikkeiden opiskelusta ja tunnistamisesta, ehkä pääsisimme oikeasti hommiin? Toiveet rapistuivat siinä vaiheessa kun samaan autoon tuli kaksi turistia ja kuskimme Marcelo esittäytyi päivän oppaaksemme. Kiersimme farmilla turistien kanssa, kilpikonnat oli kivoja, kävimme laavatunnelissakin.

Yo oli vapaaehtoistöissä vain muutaman päivän, saimme kuitenkin seuravana päivänä tiimiimme jälleen kolmannen vapaaehtoisen, Clancin. Uusi vapaaehtoinen, Fernando kuskiksi ja uusi turistiretki kilpikonnaranchille. José vakaasti lupasi seuraavaksi päiväksi oikeita töitä rancilla, vieraskasvien kitkemistä jne., joulu oli vähän sekoittanut suunnitelmia... Tai ei sittenkään, seuraavana päivänä menisitte oppaan kanssa tutustumaan Darwin Centeriin, mutta sitä seuraavana päivänä sitten.

Odottelimme vakioaikaamme perjantaina jotain tapahtuvaksi, yksi autollinen turisteja lähti Fernandon kanssa sisämaahan. Kukaan ei sanonut meille mitään tai noteerannut meitä, Joséa ei näkynyt ja lopulta kysyimme hostellin pomolta Jonathanilta tietääkö hän mahdollisesti jotain meidän päivän ohjelmastamme. Soitto, tiukkasanainen espanjankielinen keskustelu ja vähän ajan päästä Fernando ajoi samojen turistien kanssa hostellin eteen käskien meidän hypätä kyytiin. Kolmas kierros kilpikonnaranchilla? Ei! Matkalla ranchille Fernando tiputti meidät keskelle hiekkatietä, saimme pari jätesäkkiä ja käskyn kävellä tulosuuntaan päin keräten roskia matkan varrelta, hän noukkii meidät sitten ranchilla käymisen jälkeen kyytiin. Hienoa. Lehmät ihmettelivät mitä turistit tekevät keskellä maaseutua muovipussin kanssa, ja ohimenevät taksit hieman hidastivat puskissa pussin kanssa kyyristelevien potentiaalisesti eksyneiden länsimaalaisten kohdalla. Roskaa tuli jopa kaksi jätesäkkiä.

Töissä hiekkatiellä.

No niin. Viikonloppuna tuli uusia vapaaehtoisia ja Clanci lähti jatkamaan matkaansa. Olisimme halunneet kysyä ja keskustella Josén kanssa töistä; onko jotain oikeasti tapahtumassa vai yrittääkö hän vaan keksiä meille jotain tekemistä oikean projektin puuttuessa. Joséa ei kuitenkaan näkynyt, ja vähän myöhemmin kuulimme hänen lähteneen Guayaqiliin.

Tarkkaavaiset lukijat kenties avasivat linkin Ecuador Eco Volunteersista; linkittämisen yhteydessä huomasin itsekin, että sivuille oli ilmestynyt teksti: "AT THE MOMENT WE ARE NOT ACCEPTING ANY BOOKINGS FOR THE GALAPAGOS". Me emme ole saaneet minkäänlaista tietoa projektin tauottamisesta, toki olemme voineet aavistaa, ettei tänne kannata ottaa enempää vapaaehtoisia... Mahdollisesti syynä on palaute; Clanci ja Yo puhuivat molemmat laittavansa mailia projektin yhteyshenkilölle, me olimme ajatelleet ensin keskustella Josén kanssa meiningistä ja olla sen jälkeen yhteydessä muihin. Joséa ei ole nyt melkein viikkoon näkynyt, eli sähköposti on varmaan seuraava askel.

Tosin, valoa ikkunassa on. Hostellin Jonathan (joka on seurannut vapaaehtoisprojektin touhua sivusta ilmeisesti pidempäänkin) mainitsi meille innostuneena sunnuntaina, että nyt luvassa olisi oikeasti oikeita töitä ja maanantaina klo 7.20 menisimme farmille auttamaan. Harmillisesti aiempien viikon pettymysten perusteella olimme varanneet sukelluksen samalle päivälle, joten työt jäivät meidän osaltamme tekemättä. Mutta viikonloppuna ilmestyneet uudet vapaaehtoiset kertoivat oikeasti istuttaneensa eilen pensaita farmilla! Tänään on luonnollisesti vapaapäivä uuden vuoden alkamisen takia, ja Jonathan on helisemässä oman hostellinsa pyörittämisen kanssa, mutta ehkä huomenna vihdoin jotain oikeasti hyödyllistä...?!

Lehmät kummastelevat, miksi joku haluaisi kerätä roskia vapaaehtoisesti.

Mitä opimme tästä. Internetin informaatioon ei aina kannata luottaa, ja ainakin tietoa pitää hakea useasta eri lähteestä. Ihmisten antama palaute projektista kannattaa usein lukea (järkeä käyttäen), esim. jälkiviisaana olisi jotain voinut päätellä siitä, ettei Ecuador Eco Volunteerin sivuilla ole yhtään kommenttia liittyen Galápagossaariin... Jos projektin yhteyshenkilöltä ei tunnu saavan kunnon informaatiota heti, ei sitä todennäköisesti saa myöhemminkään ja kannattaa vahvasti harkita uuden projektin etsimistä. Sekin on huono merkki, jos projektin voi aloittaa koska vaan ja siihen voi osallistua vain lyhyen ajan (meidän valitsemassa projektissa minimi on viikko ja maksimiaika 4 viikkoa, josta voi päätellä, ettei yksi vapaaehtoinen voi tehdä mitään kovin paljon perehtymistä ja oppimista vaativaa...). Internetistä löytyy maailmmanlaajuisesti toimivia vapaaehtoistyösivustoja, joista löytyy paljon positiivista palautetta. Clanci oli osallistunut aiemmin kahteen loistavasti onnistuneeseen vapaahetoistyöprojektiin I to I:n kautta, ja suomalaisiakin sivustoja löytyy.

Loppuun vielä positiivista: ympäristö Galápagoksella on ollut mitä parhain, ja "työn" puolesta ollaan päästy hienoihin paikkoihin. Vaikka ei saatu olla avuksi, on kaiken kaikkiaan täällä ollut todella siistiä. Töitä voi tehdä sitten Suomessakin... Joskus tekisi mieli vielä yrittää vapaaehtoistöitä uudelleen, ja tästä oppineeena osaa seuraavaa projektia etsiä entistä huolellisemmin. Hyvää uutta vuotta kaikille!