Maailman napa, turistien keskus ja Machu Picchu

Cusco oli muinaisen inkojen imperiumin pääkaupunki, ja inkat ajattelivat sen olevan maailman keskus. Nykyisin Cusco on tunnelmallinen kaupunki Andeilla; mukulakivikatuja, kauniita rakennuksia ja kapeita kujia. Ja turisteja. Etelä-Amerikan kenties suosituin nähtävyys, mahtava Machu Picchu sijaitsee lähistöllä, ja Cusco on keskus, josta käytännössä kaikki pakettimatkat sinne järjestetään.

Cusco Pride?! Kuvassa siis Cuscon virallinen lippu.

Kadut tulvivat gringoja ja matkatoimistoja (ja hierontatarjouksia jostain kumman syystä), mutta joka tapauksessa Cusco vakuutti ja ihastutti, ja päädyimmekin pysähtymään sinne pariksi viikoksi. Itse kaupungissa kävimme vain lääkekasvimuseossa (Museo de Plantas Sagradas, Magicas y Medicinales), muutoin lähinnä vain oleilimme ja kuljeskelimme. Löysimme onneksemme myös edullisen ja hyvän kasvisravintolan, jossa söimme jotakuinkin joka päivä - kun on viisi kuukautta aterioinut pari kertaa päivässä ravintolassa, ei uusien paikkojen ja makujen etsiminen tunnu enää vaivan arvoiselta. Matkaaminen on arkea.

Cuscossa teimme kuitenkin niinkuin muutkin turistit ja järjestimme itsellemme retken Machu Picchulle. Halusimme tehdä useamman päivän trekin päiväretken sijaan, ja koska "aito ja alkuperäinen" Inca Trail on suljettu helmikuussa, jäi ainoiksi vaihtoehdoiksi Inka Jungle tai Salkantay. Ahkeran googlettelun perusteella olisimme halunneet tehdä jälkimmäisen, mutta kun kolmesta matkatoimistosta kaksi sanoi Salkantayn olevan tähän aikaan liian vaarallinen jokien tulvimisen ja maanvyörymien takia, päätimme jättää sen väliin, vaikka kolmas matkatoimisto olisikin meidät sinne järjestänyt.

Vaihtoehdot siis karsiutuivat itsestään ja valinta oli helppo. Ensimmäisenä päivänä Inka Jungle-"trekki" sisälsi alamäkipyöräilyä Abra Malagan (4350m) huipulta sumusta alas trooppisiin lämpötiloihin 1400 metriin. Pyöräily oli leppoisaa, muttei yhtään niin hurjaa, mitä olisi voinut ajatella. Mutkittelimme alas leveähköä asfalttitietä, liikennettä ei juuri ollut ja vauhtikin oli maltillinen. No, eipä ainakaan joutunut rasittamaan itseään kun painovoima hoiti kaiken työn.

Varusteet oli kunnossa.

Pyörätie.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa n. 8 tuntia kävelyä, matkan varrella kuulimme kävelyn lomassa paikallisista kasveista ja elämästä sekä inkojen historiasta. Maisemat olivat kelvollisia ja kävelyn päätteeksi pääsimme lillumaan kuumiin lähteisiin. Matkan varrelta löysin täydellisen huulipunasävynkin, harmillisesti kuitenkin väri tulee achiote-nimisestä kasvista, eikä sitä oikein saa kätevästi kuljetettua kotiin asti... Olisihan se kyllä huvittavaa kaivaa laukusta epämääräisiä karvaisia siemeniä ja alkaa läästiä niitä huuliin muiden meikatessa sivistyneesti länsimaalaisilla värkeillä. Ehkä pitäisi istuttaa achiote-puu kotipihalle...?

Achiotesta ei nyt oo (julkaisukelpoisia) kuvia, mutta tässä sen sijaan matkan varrella näkynyt sateenkaari!

Kolmantena päivänä oli "vapaaehtoisena" aktiviteettina ziplineeeee! eli mitälie vaijeriliukua suomeksi onkaan. Opas kovasti suositteli ja painotti, kuinka hieno kokemus olisi... Vaihtoehtona 3-4 tunnin kävely pitkin autotietä, joten miksipä ei. Kaapeleja pitkin liukuminen oli ensimmäisellä kerralla hiukan jännittävää ja sen jälkeen jo aika nähty. Mutta korkealla mentiin, ja onpahan nyt kokeiltu. Extreme-aktiviteetin jälkeen kävelimme vielä ratakiskoja pitkin kolmisen tuntia Aguas Calientesiin, jota myös Machu Picchun kyläksi kutsutaan.

Ziplineeeeeee!

Kiskot vievät eteenpäin.

Aguas Calientesista on vaihtoehtona joko kävellä Machu Picchulle puolisentoista tuntia tai ottaa bussi; päätimme piheillä ja käyttää jalkoja. Neljän aikoihin oli herätys, pikainen aamupala ja matkaan. Tunti taipaleesta oli portaita, n. 1900 askelmaa jonkun laskelman mukaan... Perille päästessä siis reisiin sattui ja hiki virtasi, mutta.

Tältä se näyttää, ja kuva on ihan itse otettu.

Machu Picchu oli yksi tämän reissun "pääkohteistamme", tai ainakin jo matkan suunnasta päätettäessä ajattelimme sinne menevämme. Lopulta edessämme aukesi juuri sellainen näkymä kuin kuvissakin. Itse kaupunki on vaikuttava ei vain kokonsa vaan ympäröivien maisemien takia. Ei voi kuin ihmetellä, miten inkat ovat kyenneet pystyttämään kaupungin keskelle jylhiä vuorenrinteitä. Jo perustan luominen on vaatinut työtä, sillä sadekaudella maanvyörymät ovat enemmän kuin yleisiä, joten ennen itse kaupungin perustamista inkat ovat rakentaneet ympärille n. 700 pengertä, jottei kaupunki luisuisi alas vuorenrinnettä.

Machu Picchu on pidetään yhtenä merkittävimmistä inkojen sivilisaation jäänteistä Etelä-Amerikassa koskemattomuutensa takia. Espanjalaisvalloittajat eivät aikoinaan löytäneet kaupunkia, vaikka paikalliset ovat olleet tietoisia paikan olemassaolosta. Machu Picchun "löytäjänä" pidetään amerikkalaista Hiram Binghamia, jonka paikallislapsi johdatti paikalle 1911. Tuolloin kaupunki oli viidakon peitossa, mutta alueella asusteli vielä muutama perhe. Nykyään turismi kukoistaa ja viidakko on raivattu pois tieltä, mutta asustaa alueella edelleen parikymmentä laamaa.

Laamajoogaa.

Aamun porrasjumpan lisäksi päivän aikana tuli kierreltyä aluetta ja kiivettiinpä vielä Wayna Picchullekin, joka siis on ekassa kuvassa näkyvistä huipuista oikeanpuoleinen. Loppupäivästä jalkoihin todella sattui, mutta oli se sen arvoista. Vaikuttava paikka kaiken kaikkiaan.

Itse Machu Picchu oli odotusten ja mielestäni myös hintansa veroinen. Pääsylippu on kallis, mutta se sisältyy lähes aina trekkien hintaan, ja ne tulevatkin usein suhteessa halvemmiksi sisältäessään myös ruuat ja majoituksen useammalta päivältä. Inka Jungle oli ihan mukava paketti, mutta hieman siitä tuli liikaa turisteille järjestetty huviretki-fiilis... Jäin kaipaamaan enemmän luonnossa vaeltamista; esimerkiksi kolmannen päivän kävelyn kiskoja pitkin voisi suorittaa hyvin omatoimisestikin, mikä onkin ilmeisesti yhä suositumpaa reppureissaajien keskuudessa. Junaliput ovat nimittäin suhteettoman kalliita (ja ainoa vaihtoehto päästä) Cuscosta Aguas Calientesiin, joten kiertämällä Santa Teresaan bussilla ja kävelemällä loppumatkan Aguas Calientesiin (yht. 6-7h) säästää.

Wayna Picchun huipulla tsekkailemassa.

Jos nyt valitsisin uudestaan tekisin ehdottomasti joko Inca Trailin tai Salkantayn. Inca Trailia parjataan huiman hintansa takia, mutta ilmeisesti maisemat ovat upeat ja se on vaihtoehdoista ainoa, joka päättyy itse Machu Picchulle. Muut retket päätyvät Aguas Calientesiin, josta siis otetaan joko bussi tai kävellään em. portaita kaikkien muiden turistien kanssa. Salkantayn maisemat ovat kuulemma myös henkeäsalpaavat, ja se on selvästi halvempi paketti kuin Inca Trail. Mutta kukin tavallaan, pääsee Cuscosta Aguas Calientesiin superluksusjunallakin, joka maksaa yhteen suuntaan 432 dollaria.