Paris, je t'aime!

Oi oi, Euroopan-reitti on jo lopuillaan. Amsterdamista selvittiin, se on kyllä magee, ja myös melkoinen syntien kaupunki: Damin kaupungin tunnuskin on XXX, jota näkee kaikkialla virallisissakin paikoissa, mm. poliisien (tai vartijoiden?) hihoissa! Red light districtillä käytiin melko aikaisin ja meno oli suht iisiä vielä, mutta jo parin "ikkunamyyntiartikkelin" näkeminen ahdisti... Tuli mieleen tää video, lukuisat ihmiskaupasta kertovat dokkarit sekä Puhdistus-elokuva, joka käytiin vastikään katsomassa ennen lähtöä. Hämmentävän avointa touhua, ja aika ristiriitaista, että joku kaupunki markkinoi itseään moisella...

Muutoin Hollanti oli pelkkää positiivista: Van Gogh-museossa oli päheitä tauluja (tiesittekö, että Gogh päätti vasta 27-vuotiaana opetella maalaamaan ja ruveta taiteilijaksi? Mullakin on vielä toivoa...?! :>), Vondelpark päräyttävä ja Damin kaduilla ihana vain lorvailla ja fiilata meininkiä. Paljon ois ollut myös himottavia kirppareita ja designtouhuja, mut oli pakko jättää suosiolla kaikki väliin, kun rinkkaan ei kuitenkaan mahdu ostoksia... Damin lisäksi vierailtiin Haagissa tuttujen luona, saatiin superhyvää safkaa ja tutustuttiin kanaan! Maailman paras ja hölmöin pieni kana, haluun kanssa oman sellaisen. Munii joka päivä aikuiseksi kasvettuaan 1-2 munaa, ja halutessaan sen kanankin voi varmaan jossain vaiheessa syödä...? Kaiken kaikkiaan Hollanti teki vaikutuksen, joskus vielä uudestaan (tyhjän rinkan kanssa)...

Köln oli aika nopea pysähdys, Radioheadin keikka hyvä (mutta oma tunnelma väsähtänyt) ja nähtiin Kölnin tuomiokirkko (mikä biisi?). Seuraavana oli vuorossa ah, ihana Pariisi, jossa oisin voinut loputtomasti vaellella ihastelemassa tunnelmaa ja taloja ja ihmisiä. Hostellin ikkunasta näkyi Sacre Coeur, ja punaviini oli halpaa. Suoritettiin Pariisissa myös kansalaisvelvollisuutemme ja käytiin äänestämässä.

Ihana Pariisi jätti meille hyvästit Montparnassen asemalla: keskellä asemahallia oli piano, jota kaikki saivat soittaa, ja myös soittivat! Matka jatkui junalla Le Mansin ja Nantesin kautta Montoir-de-Bretagneen, jonne saavuttiin eilen illalla; juna-asema koostui pienestä (huolto?-)rakennuksesta ja kahdesta raiteesta, ja asemalaiturit olivat hiekkaa. Tupsahdimme junasta keskelle-ei-mitään, eikä meillä ollut kunnollista karttaa... Päästiin mukavasti seikkailun makuun, kun käveltiin sateessa Janin kännykän suurpiirteisen kartan avulla rinkat selässä maantien piennarta, ja tuurilla löydettiin suuremmin eksymättä hotellille (joka tosin muistuttaa enemmän motellia). Montoirin vieressä on kaupunki St. Nazaire, jossa on myös yliopisto, eli ei me nyt ihan sivistymättömässä mestassa olla. Tosin kukaan täällä ei tunnu puhuvan englantia, mutta yllättävästi ne Mme Salon opit jostain kumpuaa, ja toistaiseksi ollaan pärjätty auttavasti ranskallakin.

Soitin tänään satamaan, ja välttävää englantia puhuva iloinen satamamies tiesi odottaa meitä. Huomenna meidän rahtilaiva saapuu klo 22, ja mennään sinne silloin jo, jotta ollaan varmasti kyydissä kun laiva jatkaa matkaansa ilmeisesti heti kun lasti on lastattu. Sen jälkeen alkaakin täydellinen informaatiopimentö yhdeksäksi päiväksi, mut koitan sillä aikaa saada kootuksi kuvasatoa meidän Euroopan-hetkistä... Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät. À bientôt!